Uusi ydinekosysteemi – myös Suomi mukaan!
Timo Okkonen, 9.10.2022
Uudet yksinkertaiset reaktoriteknologiat (SMR) herättävät paljon keskustelua ja kiinnostusta. Ja niin pitääkin, koska tarvitsemme vakaata hiiletöntä energiaa. Samalla on muodostumassa uudenlainen ekosysteemi, joka on vahvan kansainvälinen ja johon Suomen on päästävä mukaan. Tämä edellyttää osallistumista konkreettisiin projekteihin, uusia asiakkaita palvelevaan liiketoimintaan. Löydät tästä kirjoituksesta asiaan liittyviä ajatuksia jaettuina neljään pääryhmään.
Kuva 1. Uuden ydinekosysteemin toimijoita neljään pääryhmään jaoteltuina.
Teknologia luo pohjan. Erilaisia nopeastikin hyödynnettäviä SMR-ratkaisuja on jo olemassa. Niiden kokoluokat vaihtelevat suuresti. Silti kaikissa niissä pyritään laitosratkaisujen standardisoimiseen. Suomeenkaan ei siis ole enää tarjolla toimituksia, joissa sekä laitoksen suunnittelupiirteet että toimitusprojektin toimintamallit voidaan räätälöidä suomalaisten vaatimusten mukaisesti. Asiakkaita riittää joka tapauksessa hyville toimittajille.
Tulevien projektien kansainväliset liiketoimintamahdollisuudet ovat suuret. Voimme olla mukana laite- ja palvelutoimittajina ja ponnistaa samalla myös koko elinkaaren kattavaan tukeen. Uudet SMR-käyttäjät tarvitsevat teknisiä palveluja, koulutusta ja tietenkin myös laitetoimituksia laitosten käytön aikana. Voi myös syntyä uudenlaisia alueellisia ekosysteemejä esimerkiksi Pohjois-Eurooppaan. Ne syntyvät ensimmäisenä liikkeellä olevien yritysryhmien ympärille.
Laitostoimittajat etsivätkin jo kiivaasti paikallisia ja alueellisia kumppaneita. Myös projektien toimitusmallit ja käytön organisointimallit voivat muuttua. On mahdollista, että laitokset toteutetaan erityisen projektiyhtiön kautta ja omistajat ottavat sen haltuun, kun laitos otetaan käyttöön. Lisäksi laitoksen omistajat saattavat ostaa laitoksen käyttötoiminnan palveluna, joka takaa tuotannon turvallisuuden ja energian toimituksen sen ostaneelle asiakkaalle.
Laitostoimittajille on keskeistä, että projektiasiakkaat osaavat johtaa kokonaisuutta ja toimia älykkäänä asiakkaana alusta maaliin asti. Samaa odottavat viranomaiset, joilla on merkittävä rooli alan uuden kehityksen mahdollistajina niin Suomessa kuin muuallakin. Jatkossa syntyy myös tilanteita, joissa laitostoimittaja ja luvanhakija osaavat perustella yleisesti hyväksytyistä periaatteista lähtien, miksi laitos täyttää kovat turvallisuustavoitteet. Tällaiset toimijat eivät siis tarvitse tarkkoja toteutusvaatimuksia viranomaiselta vaan haluaisivat sen sijaan altistaa perusteellisesti valmistellun kokonaisuuden viranomaisen tarkalle arvioinnille.
On toivottavaa, että tulevat suomalaiset laitosprojektit ja niiden valmistelu aloitetaan pian, koska ne tekevät teoriasta totta ja luovat uutta puhtia kaikkiin. Kukaan yllä mainituista neljästä päätahosta tai niiden toimijoista ei kuitenkaan voi onnistua yksin omissa siiloissaan.
Kun katsomme eteenpäin, kannattaa suomalaisen ydinvoimayhteisön ajatella sekä ydinenergian turvallista ja taloudellista tuotantoa Suomessa että yritystemme osallistumista uusiin toimitusketjuihin, projekteihin ja ekosysteemeihin. Tähän mahdollisuuteen on tartuttava yhteisönä, joka ei katso sisäänpäin eikä korosta liikaa suomalaisuuttaan vaan ratkaisuja asiakkaille: laitostoimittajille, toimitusketjuille, laitosten käyttäjille, omistajille ja viranomaisille.
Unelmatilanne olisikin se, ettemme kunnostautuisi pelkästään mainiona ydinenergian käyttäjämaana vaan myös merkittävänä tekijänä uudessa kansainvälisessä ekosysteemissä, joka hyödyntää kaikki aiemmat opit ja tuottaa sähkön lisäksi myös lämpöä, vetyä, polttoaineita ja ehkäpä vielä vettäkin. Tämä edellyttää kaikkien neljän päätahon yhteisöllistä, liiketoimintaa vauhdittavaa aktivoitumista niin Itämeren alueella kuin laajemminkin.